Kaikkialla on niin paljon taikauskoa ja tekopyhyyttä, että ihminen saattaa jopa pelätä oikeiden ratkaisujen tekemistä. Mutta jos pelolle antaa sijaa, silloin joutuu vaientamaan myös totuutta. Kultainen sääntö on toimia pelottomasti sen puolesta, minkä uskoo olevan oikein... Vaarana on, että kun valheellisuus saartaa meitä joka puolelta, se voi nielaista meidätkin, ja me alamme pettää itseämme. Meidän tulisi olla varuillamme, ettemme joutuisi erehtymään laiskuuden tai tietämättömyyden vuoksi. Jatkuva valppaus on tärkeää kaikissa olosuhteissa.
- Mohandas Gandhi
Tuesday, December 16, 2008
Thursday, November 6, 2008
ne kuvat
kotibileet^
Sitgesin rannat ^
lähipuisto^
eräs ilta ulkon^
horisont?
reissu Mont Juïc, Merce-juhlaa. ei oiss kiva törmätä pyöräl tohon puuhun^
merimuseo^ joulupukkiki on näemmä merimies
varsin hätkähdyttävä kokemus. ilmiömäiset soittajat ja joogatanssijat. mieli räjähti monta kertaa^
Mercen ilotulitukset, vuoden isoimmat ^ aika huono elämys, ku oli yhdistetty musiikkiin ja se oli täynnä mainoksii..
Tuesday, November 4, 2008
vieraita
koulusta paivaa. pian lasken kotii.
Filip muutti meil. niiden tsekkien kaveri. kaytannossahan se on hengaillu meil koko syksyn joten eroa ei huomaa. paitsi et Guillem puuttuu, joka on harmi. meni tyon peras pienempaan kaupunkiin.
tanaa on pressanvaalit Ameriikan Yhdistyneis Osavallois. pelottaa jo etukatee. mita lie kikkailuu luvas.
pesin olkkarin ikkunat ja tiskasin aamul, soin matemaatikon lempileipaa (patonki integral) ja join teeta.
-----------------------
meil oli siis vieraita taal sen verran tiuhaan ja paljon ja pitkaan etten oo tata blogii ehtiny kirjottaa muutaku avautumisen muodos. kuulumisii siis ei naemma oo tullu. nytpa.
*
Miika ja Ansku oli meil ekana, ja Mesi tuli ihan pian lisavoimistukseks Berliinist. tehtiin yhdessa ja erikseen seka paiva- etta yoasioita, kaikkee mita nyt kuuluu, paivakannii iltakannii valikuolemaa ja kuolemasta nousemattomuutta, ja hyvaa ruokaa ja kaverei. lisaks vierailtiin Sitgesissa, joka on alle tunnin junamatkan paas bCN:sta ja oli ISOI aaltoi ja aurinkoinen paiva, ja Eea ja Mesi katos hetkeks ja palas ostamansa wakeboardin kaa, ja sit leikittii vesileikkei. Sitgesis on kivaa ku ison aallon huippukohdas just ennen sortumist nakyy vaikkuimpal pikkupìkkukalasii ku aurinko paistaa aallon lapi. kivaa sial on myos se ettei oo juuri porukkaa, ei turistii eika rosvoo eika kaljamyyjii. barcelonan biitsil taitaa joskus olla liikaa hektisyytta. toisaalt myos enempii paljai tissei.. kumpi ompi paarempii.
missasin the Wailersien keikan myos yks torstai, oli myyty loppuun.....
*
seuraava potilas: Sara. bis&siider. pitki kaupunkii kavi han itsenaisil seikkailuil, hinailtiin jonkin verran, lomailtiinkin, kaytii Gracias nauttimas bissest, kavereist ja spontaanist flamencoesityksest 2 kitaral, laulul ja tanssil. baarin nimi on Raïm. kantsii koklata! melko savuista kyl niinku muualki taal. uskokaa vaa, on se ihanaa ku Suomes ei saa polttaa baaris - tulee puolet pienempi krapula eika haise vaatteet ja hiukset ja olutki maistuu paremmi ku ei tuu siit savust huono olo, seka silmat ei tuu kitkeriks ja siten ei myoskaa vasyta yhta helposti.
Sara oli muutaman paivan Valencias kattoo Mexicon-kaveriaan Leoa, joka on tytto. silla aikaa lauantaina meian piti menna reggaebileihiin koko yoks mut oliki räkärockii tai jotai räminämusaa ja ei kiinnostanu, vaik kaverit kerto et myohemmi oli ollu hyvat reggaejutut. no, ens kerral taas, on siis vallattu mesta ja joka la isot bibbalot. kuitenki mentii sit keskustaan ja loydettiin Jaime ja se vei meiat ihanal, rauhallisel, hiljasel taikasuihkulahteel joka on ihan eristyksist muust keskustast vaik ihan keskel onki. outoo. sial oli vanhempi mieshenkilo, jol oli jotai yliluonnollisii kykyi ja kitara. soitetti lauletti, melkee kaikki osas soitel ja laulel vaikkuihyvi. oli mont ihmist (mm. italialaisii ihanii tyttoi Kiki ja Chiara ja niiden kamppis Alex joiden kaa sittemmin ollaan oltu tekemisis melko paljonki, ne oli meil ja oltii juhlimas toisen synttarei ja voi miten mahtavii iltoi) ja istuttii kuivan suihkulahteen reunal jalat sisaanpain. joku oli asetellu kukkien teralehtii reunal. pitaa joku paiva menna kattoo onkse mesta oikeesti olemassakaa..
Lisaks juteltii paljo, mika on kivaa, naas emme tarpeit vastaavasti ole jutelleet mielestani vuosiin.
http://www.mtnstreetmap.com/map.html tosson tommone jonka mukaan voi suunnistaa hyviin alamakiin seka graffa- ja skedemestoihi taal. pikkuinen Sara sen loysi mua varten, paperisena siis, ja aina on mukana.
*
sit oli Eean porukat eli Jocke, Leila ja Jesse. Jesse asus meil mut noi sentaa meni hotellii toho lahel, ois voinu olla ahdast. juotiin paljo kaljaa ja syotiin tosi pal. la tehtiin turistiasioi eli Tibidabo, labyrinttipuisto, ja ranta yolla (kasteltii housut ku juostii aallois). 28.10. su oltii eka rannal ja sinne tupsahtiki Sini ja Bones! sit oltii ja mentii kattoo Sagrada Familiaa (välibissei muutama) ja jotai syotii ja simmost. parina iltana myos jesse sai maistaa espanjalais-tsekkilaisii iltoi (1 riehakas ja 1 rauhallinen). joskin kielimuurin takaa. su oltii Grácias kivas syyrialaisravintolas, suosittelen: Ugarit. niit on monta. sit ma-aamuna Eean perhe lahti.
*
ma-iltana noi oli kattoo Jamborees tosi hyvaa jamisessioo ja sen jalkee mentii Jaimen luona kaymaa sen uudes vallatus kodis, joka oli via vaha vaihees. sit tultii hakee Sini Jamboreest Placa Realilt ja saatoin Eean Maozin kautta bussil ja jatkettii Sinin, Bonen, Jaimen ja tyton, joka oli kiva mut en muista nimee, kaa. kaytii joidenki luona kaantymas ja Jaime saatto meiat kivaan salakapakkaan, jota isännöi Jesus. rentooki rennompaa. sial oli jamisessioiden rumpaliki joka ois halunnu myyda meil kokakolaa.
sit kaytii kattoo tosi kivaa baarii jos oli tosi kivaa musaa Universitatin lahel, nimelta joku Bllchica tms.meidat oli kutsunu Sandro, joka on Bonen vanha tuttu, ja lisaks sial oli Matt (jonka nakemisest Bones oli yllattavan yllattyny), joka on Berliinist kotosi ja joka lupas meil yopaikat uudeksvuodeks Berskast; ja sen tytska Moira, ja mun randomtuttu Ciutadellast joka myos tunsi naa Bonen kaverit, ja sit oli eri poydas ranskisvaihtaritytto meian koulust ja sit yks poika yhelt kurssilt, taitaa olla niil jotai vipinaa. sial baaris oli kuulemma just ollu hyva reggaekeikka (Raganath). sit mentii chupitoksil lahistol juomaa Harry Potterit ja Teletappi. oli räiskyvää. sit via joku kiva punanen vilkkuva baari sialt jos kuunneltii pyytamaamme flamencomusaa! halpaki oli ku mika, ja kiva myyjatati.
to koulun jalkee nain Sinin ja Bonesin Ravalis, jossa oli tosi hyva jazz-keikka Robadors 23:ssa. join teeta ja kaljaa. sit kaytii L'avia -nimises raflas josta otettii puiston penkil messii perhepizza (3 hlölle ihan jees) ja skumppa yhteishintaan 11€. halpaa ku saippua. Sit Matt tuli sinne ja mentii 2o (Segundo) Actoon, joka osoittautus tosi kivaks ja toinen huone oli ihan psykologisesti jannittava ja nain Alexin ja baarimikko (Zürichistä) ja -nainen oli tosi kivoi, ja mikko verotti hieman Mattia varomattomast kaytoksest. Sit Matt lahti ja eksyttii vial Placa Tripille, jossa oli melkoisen ekstrovertti tyttö (ja joukko muita suht randomei), joka laulo ja tanssi flamencoo ja rumbaa ihan sikana ja nonstop ja pyysi kaikkii ohikulkevii et osaaksne soittaa kitaral rumbaa. oli yks kitara hetken mut parin reggaen jalkee se lahti. tytto laulo, kaveltii pahaan kulmaukseen jossa oli tummaihoiset miehet myymas kaikenlaista, juteltiin ja naureskeltii joidenki niista kans ja ihmeteltiin. kaljaa ostettii pakistanilaisilt. sit ku sen tyton paristot ei vielakaa loppunu, paatin lahtee kotii. hyvastelin sinin ja bonen, koska he lahtisivat suoraan bussiasemal seuraavaks.
sit pe aamul noi oliki jo lentsikas ja illal me mentii Chiaran synttareil ja jatkettii Segundo Actoon, jossa vain pari sekuntia, sit mentii jonkun tyyppien kotiin jotka asu ihan Ramblan vieres, sialt ikkunast ne zoomaili et minka nakost jengii sita ovikelloo painaa, ja paasti vaivihkaa sisaa. kiva kamppa, paljo muusikoi taas ja uusii kaverei joist ei enaa muista ku naaman hyval tuuril. paitsi tanaa yks David soitti mul ja sano et niil on USAn vaalivalvojaiset Manhattanilaisen ystavattarensa luona. mut yhtena pointtina mainittakoon et Matt ja Moira oli sial asunnos kans, iha sattumalt :)
-----------
hieman liikaa nait vierailui yhdisti se, et molemmil mul ja Eeal oli just semmosii asioi koulus joit piti teha kohtuuttoman paljon, joten taysin rinnoin ei voinu olla opas saati hyvaa seuraa. aallon amplitudiks jäänee kuitenki reilunpuoleinen siivu, joten emme anna asioiden sekundääristen jäädä yhtälön osiksikaan.
Filip muutti meil. niiden tsekkien kaveri. kaytannossahan se on hengaillu meil koko syksyn joten eroa ei huomaa. paitsi et Guillem puuttuu, joka on harmi. meni tyon peras pienempaan kaupunkiin.
tanaa on pressanvaalit Ameriikan Yhdistyneis Osavallois. pelottaa jo etukatee. mita lie kikkailuu luvas.
pesin olkkarin ikkunat ja tiskasin aamul, soin matemaatikon lempileipaa (patonki integral) ja join teeta.
-----------------------
meil oli siis vieraita taal sen verran tiuhaan ja paljon ja pitkaan etten oo tata blogii ehtiny kirjottaa muutaku avautumisen muodos. kuulumisii siis ei naemma oo tullu. nytpa.
*
Miika ja Ansku oli meil ekana, ja Mesi tuli ihan pian lisavoimistukseks Berliinist. tehtiin yhdessa ja erikseen seka paiva- etta yoasioita, kaikkee mita nyt kuuluu, paivakannii iltakannii valikuolemaa ja kuolemasta nousemattomuutta, ja hyvaa ruokaa ja kaverei. lisaks vierailtiin Sitgesissa, joka on alle tunnin junamatkan paas bCN:sta ja oli ISOI aaltoi ja aurinkoinen paiva, ja Eea ja Mesi katos hetkeks ja palas ostamansa wakeboardin kaa, ja sit leikittii vesileikkei. Sitgesis on kivaa ku ison aallon huippukohdas just ennen sortumist nakyy vaikkuimpal pikkupìkkukalasii ku aurinko paistaa aallon lapi. kivaa sial on myos se ettei oo juuri porukkaa, ei turistii eika rosvoo eika kaljamyyjii. barcelonan biitsil taitaa joskus olla liikaa hektisyytta. toisaalt myos enempii paljai tissei.. kumpi ompi paarempii.
missasin the Wailersien keikan myos yks torstai, oli myyty loppuun.....
*
seuraava potilas: Sara. bis&siider. pitki kaupunkii kavi han itsenaisil seikkailuil, hinailtiin jonkin verran, lomailtiinkin, kaytii Gracias nauttimas bissest, kavereist ja spontaanist flamencoesityksest 2 kitaral, laulul ja tanssil. baarin nimi on Raïm. kantsii koklata! melko savuista kyl niinku muualki taal. uskokaa vaa, on se ihanaa ku Suomes ei saa polttaa baaris - tulee puolet pienempi krapula eika haise vaatteet ja hiukset ja olutki maistuu paremmi ku ei tuu siit savust huono olo, seka silmat ei tuu kitkeriks ja siten ei myoskaa vasyta yhta helposti.
Sara oli muutaman paivan Valencias kattoo Mexicon-kaveriaan Leoa, joka on tytto. silla aikaa lauantaina meian piti menna reggaebileihiin koko yoks mut oliki räkärockii tai jotai räminämusaa ja ei kiinnostanu, vaik kaverit kerto et myohemmi oli ollu hyvat reggaejutut. no, ens kerral taas, on siis vallattu mesta ja joka la isot bibbalot. kuitenki mentii sit keskustaan ja loydettiin Jaime ja se vei meiat ihanal, rauhallisel, hiljasel taikasuihkulahteel joka on ihan eristyksist muust keskustast vaik ihan keskel onki. outoo. sial oli vanhempi mieshenkilo, jol oli jotai yliluonnollisii kykyi ja kitara. soitetti lauletti, melkee kaikki osas soitel ja laulel vaikkuihyvi. oli mont ihmist (mm. italialaisii ihanii tyttoi Kiki ja Chiara ja niiden kamppis Alex joiden kaa sittemmin ollaan oltu tekemisis melko paljonki, ne oli meil ja oltii juhlimas toisen synttarei ja voi miten mahtavii iltoi) ja istuttii kuivan suihkulahteen reunal jalat sisaanpain. joku oli asetellu kukkien teralehtii reunal. pitaa joku paiva menna kattoo onkse mesta oikeesti olemassakaa..
Lisaks juteltii paljo, mika on kivaa, naas emme tarpeit vastaavasti ole jutelleet mielestani vuosiin.
http://www.mtnstreetmap.com/map.html tosson tommone jonka mukaan voi suunnistaa hyviin alamakiin seka graffa- ja skedemestoihi taal. pikkuinen Sara sen loysi mua varten, paperisena siis, ja aina on mukana.
*
sit oli Eean porukat eli Jocke, Leila ja Jesse. Jesse asus meil mut noi sentaa meni hotellii toho lahel, ois voinu olla ahdast. juotiin paljo kaljaa ja syotiin tosi pal. la tehtiin turistiasioi eli Tibidabo, labyrinttipuisto, ja ranta yolla (kasteltii housut ku juostii aallois). 28.10. su oltii eka rannal ja sinne tupsahtiki Sini ja Bones! sit oltii ja mentii kattoo Sagrada Familiaa (välibissei muutama) ja jotai syotii ja simmost. parina iltana myos jesse sai maistaa espanjalais-tsekkilaisii iltoi (1 riehakas ja 1 rauhallinen). joskin kielimuurin takaa. su oltii Grácias kivas syyrialaisravintolas, suosittelen: Ugarit. niit on monta. sit ma-aamuna Eean perhe lahti.
*
ma-iltana noi oli kattoo Jamborees tosi hyvaa jamisessioo ja sen jalkee mentii Jaimen luona kaymaa sen uudes vallatus kodis, joka oli via vaha vaihees. sit tultii hakee Sini Jamboreest Placa Realilt ja saatoin Eean Maozin kautta bussil ja jatkettii Sinin, Bonen, Jaimen ja tyton, joka oli kiva mut en muista nimee, kaa. kaytii joidenki luona kaantymas ja Jaime saatto meiat kivaan salakapakkaan, jota isännöi Jesus. rentooki rennompaa. sial oli jamisessioiden rumpaliki joka ois halunnu myyda meil kokakolaa.
sit kaytii kattoo tosi kivaa baarii jos oli tosi kivaa musaa Universitatin lahel, nimelta joku Bllchica tms.
to koulun jalkee nain Sinin ja Bonesin Ravalis, jossa oli tosi hyva jazz-keikka Robadors 23:ssa. join teeta ja kaljaa. sit kaytii L'avia -nimises raflas josta otettii puiston penkil messii perhepizza (3 hlölle ihan jees) ja skumppa yhteishintaan 11€. halpaa ku saippua. Sit Matt tuli sinne ja mentii 2o (Segundo) Actoon, joka osoittautus tosi kivaks ja toinen huone oli ihan psykologisesti jannittava ja nain Alexin ja baarimikko (Zürichistä) ja -nainen oli tosi kivoi, ja mikko verotti hieman Mattia varomattomast kaytoksest. Sit Matt lahti ja eksyttii vial Placa Tripille, jossa oli melkoisen ekstrovertti tyttö (ja joukko muita suht randomei), joka laulo ja tanssi flamencoo ja rumbaa ihan sikana ja nonstop ja pyysi kaikkii ohikulkevii et osaaksne soittaa kitaral rumbaa. oli yks kitara hetken mut parin reggaen jalkee se lahti. tytto laulo, kaveltii pahaan kulmaukseen jossa oli tummaihoiset miehet myymas kaikenlaista, juteltiin ja naureskeltii joidenki niista kans ja ihmeteltiin. kaljaa ostettii pakistanilaisilt. sit ku sen tyton paristot ei vielakaa loppunu, paatin lahtee kotii. hyvastelin sinin ja bonen, koska he lahtisivat suoraan bussiasemal seuraavaks.
sit pe aamul noi oliki jo lentsikas ja illal me mentii Chiaran synttareil ja jatkettii Segundo Actoon, jossa vain pari sekuntia, sit mentii jonkun tyyppien kotiin jotka asu ihan Ramblan vieres, sialt ikkunast ne zoomaili et minka nakost jengii sita ovikelloo painaa, ja paasti vaivihkaa sisaa. kiva kamppa, paljo muusikoi taas ja uusii kaverei joist ei enaa muista ku naaman hyval tuuril. paitsi tanaa yks David soitti mul ja sano et niil on USAn vaalivalvojaiset Manhattanilaisen ystavattarensa luona. mut yhtena pointtina mainittakoon et Matt ja Moira oli sial asunnos kans, iha sattumalt :)
-----------
hieman liikaa nait vierailui yhdisti se, et molemmil mul ja Eeal oli just semmosii asioi koulus joit piti teha kohtuuttoman paljon, joten taysin rinnoin ei voinu olla opas saati hyvaa seuraa. aallon amplitudiks jäänee kuitenki reilunpuoleinen siivu, joten emme anna asioiden sekundääristen jäädä yhtälön osiksikaan.
Friday, October 24, 2008
viäl senttimetri sitä samaa
ajoin lonkkaril pulun pääl. onneks se oli jo valmiiks kuollu. itse asias se oli niin littee et jos en ois kattonu maahan, en ois huomannu.
ja muuta:
viitateen edelliseen kirjoitelmaan haluaisin täsmentää olevani tietoinen ihmisyydestäni ja siis loputtomasta tietämättömyydestäni ja erehtyväisyydestäni sekä siitä, ettei oo mun velvollisuus eikä myöskään halu tuomita muita. kyl työnsä hedelmist saa nauttii, eli jos tekee töitä ja saa rahaa, nauttikoon. mut joku roti. lähinnä siinä on epäkohta et finanssipelleilyllä saa miljoonia ja paljon tärkeempää työtä tekevät, kuten lastentarhanopettajat ja siivojat, saa pennejä.
lausun vaan ehdotelmia, joista saa olla mieltä mitä tahansa. ihmiset saa tehdä just niinku parhaaks näkee. ei ihmiset pahuuttaan (yleensä) tee niitä asioita joita tekee. moni vaan elää oudoissa arvomaailmoissa ja käsityksissä, joita eivät oo koskaan tulleet kyseenalaistaneeks. jotain on ehkä ymmärretty väärin, joitain asioita kuultu totuutena ja niihin uskotaan hamaan loppuun saakka. se on helppoo esim. omilt vanhemmilt saatujen elämänohjeiden ja asenteiden kohdal (jotka hyvinki todnäk on henkilön epäloogisten tai väärillä faktoilla väritettyjen ajatusketjujen tulosta). (jotkut taas hyökkää liikaakin vanhempiaan vastaan eikä tajua et ne vaan on kasvanu eri olosuhteis ja ei vältt sisäistä mitä tapahtuu ilmestyskirjaNYTTEN. niil pitää antaa samat faktat, ei vihaa vaan mahdollisuus ymmärtää.)
moni tekee omiin moraalikäsityksiinsä helposti myönnytyksiä just rahan perässä. sitä vertaa, et onks kivempi olla oman itsensä herra mut köyhä vai myykö ittensä? oman toimintansa voi perustella moraalisesti oikeeks vaik kui helposti vaikkapa "olosuhteiden takia" ja vaik kuin monel eri taval. sit porukka tekee töitä kyseenalaises yhtiös, ei uskalla sanoo vastakkaist mielipidet yhtiön toimintasuunnitelmas tai jossai projektis, vaa ajattelee et niin se menee, siks on diplomi-insinööri et voi saada hyvää palkkaa ja olla arvostetus yhtiös korkeel pallil ja unohtaa sen mitä mieltä oli lapsena sademetsien hakkuust tai siit et ois kiva jos isi ois kotona joskus tms. toisin sanoen tehdään kyseenalaisia asioita samal ku takaraivos omatunto kolkuttelee, mut se kolkutus on helppo haudata "järjellisil" perusteil.
vois myös päättää et mitä mieltä olen, siten teen, eikä harmitella sitä et meni johtoportaan paikka isos yhtiös. varsinkaa, jos se yhtiö kerran on moraalisesti läpimätä, kuten Patria (solutions&services!!!! :D ). moni dippainsinööri saa siält törkeen hyvää massii ja ne houkutellaan sinne jo koulun lomassa ja ne on ylpeitä et saa niin isänmaallisen duunin ja niit imartelee se et ne älykkyytensä vuoksi saa sen paikan. ne ajattelee sitä varmaa niinku tietokonepelinä tai jonain. monikaan sinne töitä tekevist ei varmaan ajattele et niil vehkeil tuhotaan elämii, perhei, tulevaisuuksii - enimmäkseen nykyään siviilien - paraikaa mones eri mestas. ja et monet maat laittaa vähät rahansa niihi vehkeisii, ku ennemminki tarttis ruokaa, sosiaalipalvelui, yhteiskunnan uudelleenrakentamist.. Suomen valtio sil sit porskuttelee.. joo jos ei Patria ni joku muu, mut ois ainaki puhtaat jauhot pussis. ei se raha joka menee Suomen valtiolt sivu suun siin merkkaa. siis jos OIKEESTI ajattelee. mut sit taas joku väittää et eeei se kato nii mee. ku se kerran jo näin pyörii, ni huorataa ite vähä kans - ei mul oo velvollisuut muuttaa tapojani ku ei muutkaa muuta. ja niin sitä mennää ku ei uskalleta muuta..
mä en tajuu kui voi tunteen ja intuition avul elävist lapsist tulla "järjellä" ajattelevia koneita, jotka sanoo viherpiipertäjille et "hei kato, nää on niin isoja asioita, ei näis toimi tollanen" tai "ei maailma toimi niin" tai "oishan se kiva jos ei olis sotia, mut kato ei se mee niin" tai "markkinavoimat on jumala". ku sehä on nii et maailma toimis ihan kivasti jos jollain isolla herralla (Suomen presidentti Tarja Halonen?!?!? miksi loistaa poissaolollaan sydämessäsi asuva aktivisti, jota näytit ekan kautesi alkuaikoina muutamaan otteeseen?) ois munaa sanoa vastaan johonki idioottimaiseen hankkeeseen, kuten USAn hyökkäilyyn tai Venäjän vammailuun tai Kiinan ympäristö- ja ihmisoikeusasioihi. ihmiset laittaa toisensa luulemaa. luulemaa, ettei tätä mestaa voi muuttaa, tai luulemaa et noi idealistiset arvot on aikansa eläneitä, todellisuuteen pitäis herätä.. mikseivät ite herää todellisuutee, joka on et ainoo mitä ihminen tarvii on kosketus, läheisyys, musiikki, safka, vesi, bisse, tee, purjehdus, äänet yleensä, kokemukset, onnistumiset, .
helvetti koko maailman talous perustuu kuviteltuun ja keinotekoiseen systeemiin, jossa joku viisas mies sanoo et pian tullaan alas ni eiköhän aleta tulla. tai talousuutiset sanoo et jollain yhtiöl menee lujaa eikä loppuu näy, ni eiköhä osakkeet ala nousta triplavauhtii. eiks ne saakelin taloustieteilijät (vai pitäiskö sanoo taloushuugibuugityypit - tiedettä se ei oo nähnykää) oo jo tajunnu et jos kukaan ei ota todest niit tyyppei ni ei kukaa ala pelätä kuluttamist ja sen takii ei myöskää tuu lamaa! mut sit taas on idioottei jotka antaa lainaa ihmisil jotka ei ikinä maailmas pysty maksaa sitä takas..
ei maailmaa voi muuttaa. itteään voi. voi myös kertoo kavereil rakentavaa palautet ja muistaa et tyrkyttämine ei oo kivaa.
MILLÄ PERUSTEELLA OLET SITÄ MIELTÄ MITÄ OLET?
ite en haluis luulla mitää. siks haluunki et virheellisesti faktaks sanomani asiat joku korjais oikeiks. mul on sen verran hyvä itsetunto etten siitä pahasti närkästy. sit taas oon huomannu, etten useinkaan uskalla sanoo vastakkaist mielipidet, joko siks etten haluu asettaa vastapeluria naurunalaiseks tai siks et kaikki luulee et mä oon joku outo tyyppi (enhän oo?) tai siks et pelkään et mä en ookaan oikeessa, ja joudun ite naurunalaiseks. mut aina pitäis puuttua jos tapahtuu omien eettisten normien vastaisii asioi. toisaalt aina ei jaksais väitellä. ku ihmiset ei suostu antaa edes mahdollisuut vastakkaisel mielipiteel tai sen osalle. jos ne kerran on oikeessa, mitä ne pelkää siinä et vähän aikaa leikittelis ajatuksel et ite oiski vääräs. nimittäin kaikki mielipiteet ja filosofiat sisältää ison tai pienen kokkareen(TM) totuutta. ellei sitten perustu ihan puhtaaseen luuloon. ennakkoluulot ja pelko liittyy täydellisesti yhteen.
ja muuta:
viitateen edelliseen kirjoitelmaan haluaisin täsmentää olevani tietoinen ihmisyydestäni ja siis loputtomasta tietämättömyydestäni ja erehtyväisyydestäni sekä siitä, ettei oo mun velvollisuus eikä myöskään halu tuomita muita. kyl työnsä hedelmist saa nauttii, eli jos tekee töitä ja saa rahaa, nauttikoon. mut joku roti. lähinnä siinä on epäkohta et finanssipelleilyllä saa miljoonia ja paljon tärkeempää työtä tekevät, kuten lastentarhanopettajat ja siivojat, saa pennejä.
lausun vaan ehdotelmia, joista saa olla mieltä mitä tahansa. ihmiset saa tehdä just niinku parhaaks näkee. ei ihmiset pahuuttaan (yleensä) tee niitä asioita joita tekee. moni vaan elää oudoissa arvomaailmoissa ja käsityksissä, joita eivät oo koskaan tulleet kyseenalaistaneeks. jotain on ehkä ymmärretty väärin, joitain asioita kuultu totuutena ja niihin uskotaan hamaan loppuun saakka. se on helppoo esim. omilt vanhemmilt saatujen elämänohjeiden ja asenteiden kohdal (jotka hyvinki todnäk on henkilön epäloogisten tai väärillä faktoilla väritettyjen ajatusketjujen tulosta). (jotkut taas hyökkää liikaakin vanhempiaan vastaan eikä tajua et ne vaan on kasvanu eri olosuhteis ja ei vältt sisäistä mitä tapahtuu ilmestyskirjaNYTTEN. niil pitää antaa samat faktat, ei vihaa vaan mahdollisuus ymmärtää.)
moni tekee omiin moraalikäsityksiinsä helposti myönnytyksiä just rahan perässä. sitä vertaa, et onks kivempi olla oman itsensä herra mut köyhä vai myykö ittensä? oman toimintansa voi perustella moraalisesti oikeeks vaik kui helposti vaikkapa "olosuhteiden takia" ja vaik kuin monel eri taval. sit porukka tekee töitä kyseenalaises yhtiös, ei uskalla sanoo vastakkaist mielipidet yhtiön toimintasuunnitelmas tai jossai projektis, vaa ajattelee et niin se menee, siks on diplomi-insinööri et voi saada hyvää palkkaa ja olla arvostetus yhtiös korkeel pallil ja unohtaa sen mitä mieltä oli lapsena sademetsien hakkuust tai siit et ois kiva jos isi ois kotona joskus tms. toisin sanoen tehdään kyseenalaisia asioita samal ku takaraivos omatunto kolkuttelee, mut se kolkutus on helppo haudata "järjellisil" perusteil.
vois myös päättää et mitä mieltä olen, siten teen, eikä harmitella sitä et meni johtoportaan paikka isos yhtiös. varsinkaa, jos se yhtiö kerran on moraalisesti läpimätä, kuten Patria (solutions&services!!!! :D ). moni dippainsinööri saa siält törkeen hyvää massii ja ne houkutellaan sinne jo koulun lomassa ja ne on ylpeitä et saa niin isänmaallisen duunin ja niit imartelee se et ne älykkyytensä vuoksi saa sen paikan. ne ajattelee sitä varmaa niinku tietokonepelinä tai jonain. monikaan sinne töitä tekevist ei varmaan ajattele et niil vehkeil tuhotaan elämii, perhei, tulevaisuuksii - enimmäkseen nykyään siviilien - paraikaa mones eri mestas. ja et monet maat laittaa vähät rahansa niihi vehkeisii, ku ennemminki tarttis ruokaa, sosiaalipalvelui, yhteiskunnan uudelleenrakentamist.. Suomen valtio sil sit porskuttelee.. joo jos ei Patria ni joku muu, mut ois ainaki puhtaat jauhot pussis. ei se raha joka menee Suomen valtiolt sivu suun siin merkkaa. siis jos OIKEESTI ajattelee. mut sit taas joku väittää et eeei se kato nii mee. ku se kerran jo näin pyörii, ni huorataa ite vähä kans - ei mul oo velvollisuut muuttaa tapojani ku ei muutkaa muuta. ja niin sitä mennää ku ei uskalleta muuta..
mä en tajuu kui voi tunteen ja intuition avul elävist lapsist tulla "järjellä" ajattelevia koneita, jotka sanoo viherpiipertäjille et "hei kato, nää on niin isoja asioita, ei näis toimi tollanen" tai "ei maailma toimi niin" tai "oishan se kiva jos ei olis sotia, mut kato ei se mee niin" tai "markkinavoimat on jumala". ku sehä on nii et maailma toimis ihan kivasti jos jollain isolla herralla (Suomen presidentti Tarja Halonen?!?!? miksi loistaa poissaolollaan sydämessäsi asuva aktivisti, jota näytit ekan kautesi alkuaikoina muutamaan otteeseen?) ois munaa sanoa vastaan johonki idioottimaiseen hankkeeseen, kuten USAn hyökkäilyyn tai Venäjän vammailuun tai Kiinan ympäristö- ja ihmisoikeusasioihi. ihmiset laittaa toisensa luulemaa. luulemaa, ettei tätä mestaa voi muuttaa, tai luulemaa et noi idealistiset arvot on aikansa eläneitä, todellisuuteen pitäis herätä.. mikseivät ite herää todellisuutee, joka on et ainoo mitä ihminen tarvii on kosketus, läheisyys, musiikki, safka, vesi, bisse, tee, purjehdus, äänet yleensä, kokemukset, onnistumiset, .
helvetti koko maailman talous perustuu kuviteltuun ja keinotekoiseen systeemiin, jossa joku viisas mies sanoo et pian tullaan alas ni eiköhän aleta tulla. tai talousuutiset sanoo et jollain yhtiöl menee lujaa eikä loppuu näy, ni eiköhä osakkeet ala nousta triplavauhtii. eiks ne saakelin taloustieteilijät (vai pitäiskö sanoo taloushuugibuugityypit - tiedettä se ei oo nähnykää) oo jo tajunnu et jos kukaan ei ota todest niit tyyppei ni ei kukaa ala pelätä kuluttamist ja sen takii ei myöskää tuu lamaa! mut sit taas on idioottei jotka antaa lainaa ihmisil jotka ei ikinä maailmas pysty maksaa sitä takas..
ei maailmaa voi muuttaa. itteään voi. voi myös kertoo kavereil rakentavaa palautet ja muistaa et tyrkyttämine ei oo kivaa.
MILLÄ PERUSTEELLA OLET SITÄ MIELTÄ MITÄ OLET?
ite en haluis luulla mitää. siks haluunki et virheellisesti faktaks sanomani asiat joku korjais oikeiks. mul on sen verran hyvä itsetunto etten siitä pahasti närkästy. sit taas oon huomannu, etten useinkaan uskalla sanoo vastakkaist mielipidet, joko siks etten haluu asettaa vastapeluria naurunalaiseks tai siks et kaikki luulee et mä oon joku outo tyyppi (enhän oo?) tai siks et pelkään et mä en ookaan oikeessa, ja joudun ite naurunalaiseks. mut aina pitäis puuttua jos tapahtuu omien eettisten normien vastaisii asioi. toisaalt aina ei jaksais väitellä. ku ihmiset ei suostu antaa edes mahdollisuut vastakkaisel mielipiteel tai sen osalle. jos ne kerran on oikeessa, mitä ne pelkää siinä et vähän aikaa leikittelis ajatuksel et ite oiski vääräs. nimittäin kaikki mielipiteet ja filosofiat sisältää ison tai pienen kokkareen(TM) totuutta. ellei sitten perustu ihan puhtaaseen luuloon. ennakkoluulot ja pelko liittyy täydellisesti yhteen.
Wednesday, October 22, 2008
huijui kuvia seuraa peräst, nyt kiire kaljalle
nonni!
jaahas sai lukee täälläki lehdist aikoinaan et Suomen kansa voi näköjään yhä huonommin. $€ on se kun keskitytään ihan vääriin asioihin. suomalaiset on valmiit uhraamaan oman kulttuurinsa (johon tässä määrittelen about koko ihmisyyden, ja mm. sen et lapset ei koe onnistumisen elämyksii muuta ku oravanpyörään kouluttavan suorittamisen kautta, koska vanhemmat ei koskaan tuu antaneeks tilaisuutta esim. jonkin soittimen kokeiluun. tai tajuukste et jotkut vanhemmat ei edes laula lapsilleen nukkumaanmennessä?!) joko
a) luullessaan kaiken uuden hömpötyksen olevan niin hitsin siistii eikä muista juuriaan eikä itseään eikä kunnioita mitään - ei oikeesti tunnustele et milt tuntuu.. esimerkiks EU-direktiivit, jotka on keksitty yleisohjeiks kaikkialle vaikka kussakin jäsenmaassa on varmasti erilaisia tapoja sekä tietämyksiä, ja joita noudattaessa muut jäsenmaat pitää oman päänsä ja kulttuurinsa mut suomalaiset vaan menee niinku lampaat messii;
toisena vois mainita suomalaisten taipumuksen olla jonkin sortin teknofriikkei, jotka luulee et ne tarvii niit kaikkii uusii ominaisuuksii niin paljo et tarvii monta kertaa vuodes ostaa uus kännykkä. Sit ne tietää niist asioist niin hitosti mut loppujen lopuks se ei auta mihinkään asiaan yhtään - jotain semmosta tyhjää tietoutta.. ei ne voita aikaa arkipäivän askareissa eikä se varmana kartuta niiden henkistä pääomaa. saa vaan lisää mitä räplätä. se on kivaa ku osaa jotai, vaikkei siit mitää hyötyy oliskaa. illuusiokskin vois kutsuu. vanha kuvaputki-tv on ihan hyvä, eikä ne LSD-tv:t viekään niin paljo vähemmän sähköö ku piti. valmistus kuluttaa maailmaa paljon enempi ku vanhan loppuun käyttämine. samoin miks mun pitäis näppärämmin hoitaa tv-asiat, kuten kanavanvaihto, jonkin sortin automaatio millon haluan kattoo jotain ym? miks uhraisin satoja euroja sellaseen, mihin riittää 30€, tai miks ees haluisin et itteni passivoiminen sujuis vieläki helpommin? et vois olla entistäkin passiivisempi?! sen sijaan et tuhlaan rahani sellaseen minkä luulen helpottavan elämääni, kun mulle kerran on niin kerrottu, pitäis oikeesti heivata se vanhaki telkkari kierrätyskeskuksee ja lähtee ulos kävelyl. puut on tosi hienoja. linnut laulaa kivasti. ei siihen paljo muuta tarvi.. hetki jalat maassa. vaiks ottais maata käteen ja tunnustelis ja kattelis.
netti on kiva kännykäs just hätätapauksii varte et tarvii ehdottomasti tietää, millon tulee seuraava bussi, tai muita tekosyitä. itteäni ahdistais ostaa jotain täysin toimivan asian tilalle vaan siks ettei jaksa kattoo sitä enää tai et se on hieman vanhentunu eikä semmosel vanhal rakkineel tee yhtää mitää, PAITSI SOITTAA JA TEKSTAA niinku puhelimel kuuluu. sähköpostit voi kattoo kotona tai töissä tai koulus, ja jos on niin kiire ettei ehi, on harmi se. ite oon kyl ollu pahemman luokan tommone, onneks tulin tajuihini.
ihmiset unohtaa miten ollaan hetki hiljaa. koko ajan pitää olla jotai - mp3-soitin, läppäri, kännykkä, kamera - kaikki aika pitää käyttää hyödyks ja lisäks kaikki ois kiva saada talteen. mitä varten niit hetkii tarvii niin paljon sit tallennella? niit on jo kovalevyl asioi niin montaa ettei ikinä elämäs ehi kattoo kaikkii. tai tuleeks niit katottuu ikinä yhtää?
ite oon huomannu et jos on kamera messis, kaikest pitää ottaa kuva, ja sit ei oikeesti ehi elämään sitä hetkee ite vaan kokemus jää kameran linssin taa. totuus on, et se hetki on tuhat kertaa koskettavampi ja mieleenpainuvampi jos unohtaa velvoittavan elektroniikan olemassaolon ja antaa mennä vaa. lisäks kameral pelleily usein keskeyttää jotain. outoo. no, taidan silti ottaa viäl jokusen kuvan elämäni aikana.
tai
b) luullessaan et omistaminen se onnen tuo. oon ihan hymähdelly lueskeltuani maailman talouden tilasta. jos tää homma tulis nyt kunnol alas ni ehkä ihmiset havahtuis hiuka. ottamaan huomioon toiset eikä vaa itteään. tajuais et mitä enemmän näkee ympäril onnellisii ihmisii, sitä onnellisempi on ite. tajuais et mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa. se oikeesti on niin mut ei kaikki ihmiset uskalla kokeilla. joku sanoo et se on vaan oman onnentunteen tavoittelua sekin, eli itsekäst loppujen lopuks. olkoon vaan - sanoisin, et paljon mukavampaa itsekkyyttä. se et oma onni riippuu siit miten onnellinen on joku toinen, se on rakkautta. sitä voi jokainen tuntee toisiaan kohtaan ihan tost vaa. ei kukaan haluu olla onneton. miks siis kukaan haluais onnea toisten kustannuksella? jos ajattelis oikeesti asiaa, päätyis lopputulokseen et muutanpa hieman toimintatapojani. oikeesti jos jokaisen teon ja ajatuksen tekis niin et ensin heittäytyis empatian valtaan, ei ykskään joka kehtaa tai uskaltaa olla rehellinen itelleen tekis mitään pahaa saati idioottimaista. tämä siis pätee omistamiseen kuten kaikkeen muuhunki. ei kukaa haluu telkkuu yksin töllöttää, vaa viettää kivan illan kavereiden kaa ja vaikka laulaa. tai ihan vaan kuunnella ja katella oikeiden ihmisten touhuja eikä näyttelijöiden.
joillain on varmaan puuttunu pienenä perusturvallisuuden tunnet sen verra et kaikkee pitää vaa haalii muttei uskalla päästää irti. päästä irti! ei kaikkee tarvi kontrolloida. siit se omistamisen haluki varmaa tulee. jos se on oma, se on varmasti omas hallinnas. hajota päänsisäiset rakenteet ja anna hetken valua sisääsi ihan ilman prosessointia. se on tosi tosi vaikeeta. mut sen arvoista. sanat ja valokuvat on vaan häilyvä hahtuva kaikesta mitä ne yrittää kuvata - katkarapu (TM). älä hätäile sitä, et "tää sun pitää muistaa, tää on niin hieno ja taianomainen juttu" koska niit tulee lisää ja kyl sen muistaa jos se on hienoo. emmä sitä ettäkö tuhlailemaan pitäis ruveta, mut ei tarvi yrittää liikaa.
moni varmaan myös kuulee sillon tällön vaimeita ääniä päänsä sisältä, ja miettii, onko tässä tosiaan kaikki kunnossa. mut liian moni on tehny joitain asioita jo niin kauan, tai tuntee velvollisuutta jotain instituutiota tai ihmistä kohtaan niin syvästi, et tekojensa myöntäminen eettisesti vääriks tai onnellisen elämän kannalt epäoleellisiks ei vaan tuu kysymykseen, koska sillon ihmisen pitäis myöntää itelleen olleensa esim. 30 vuotta ihan hiton hakoteillä. se on liian kova pala usealle.... ei senkään pitäis antaa lyödä maahan vaan ottaa ilolla vastaan ja todeta, että kaikki tähänastinen on ollu tarpeellista, jotta voi ymmärtää ja tietää sen mitä nyt tietää. vois olla iloinen siitä, että on tajunnu jotain mitä jotkut ei ikinä tajua.
kun käppäilee ympäri maailmaa laukussa leipää ja piimää vaan, ei kantsi yrittää antaa maiseman mennä ohi mahdollisimman kivuttomasti, sumussa kävellen, vaan sen jokaisesta pienestä yksityiskohdasta voi ehtiä nauttia. jokaiseen eteen tulevaan asiaan pitää suhtautua niin kuin tietäis siitä kaiken, tai ainaki et ite ois suurempi ku se asia. nii et mitä tahansa se asia sanookaan, ei tarvi huolehtia, koska tietää ettei se voi ittelle mitää ku se on niin pikkuruinen ja vaiks se sanois mitä, se lentää ku leppäkeihäs pelkän pikkurillin nipautuksel.
syysterveiset kaikil jotka jakso lukee näin paljon sontaa! lohdutuksena: tääl sataa ja on kylmä! haha mut eile oli ilman paitaa -keli.
jaahas sai lukee täälläki lehdist aikoinaan et Suomen kansa voi näköjään yhä huonommin. $€ on se kun keskitytään ihan vääriin asioihin. suomalaiset on valmiit uhraamaan oman kulttuurinsa (johon tässä määrittelen about koko ihmisyyden, ja mm. sen et lapset ei koe onnistumisen elämyksii muuta ku oravanpyörään kouluttavan suorittamisen kautta, koska vanhemmat ei koskaan tuu antaneeks tilaisuutta esim. jonkin soittimen kokeiluun. tai tajuukste et jotkut vanhemmat ei edes laula lapsilleen nukkumaanmennessä?!) joko
a) luullessaan kaiken uuden hömpötyksen olevan niin hitsin siistii eikä muista juuriaan eikä itseään eikä kunnioita mitään - ei oikeesti tunnustele et milt tuntuu.. esimerkiks EU-direktiivit, jotka on keksitty yleisohjeiks kaikkialle vaikka kussakin jäsenmaassa on varmasti erilaisia tapoja sekä tietämyksiä, ja joita noudattaessa muut jäsenmaat pitää oman päänsä ja kulttuurinsa mut suomalaiset vaan menee niinku lampaat messii;
toisena vois mainita suomalaisten taipumuksen olla jonkin sortin teknofriikkei, jotka luulee et ne tarvii niit kaikkii uusii ominaisuuksii niin paljo et tarvii monta kertaa vuodes ostaa uus kännykkä. Sit ne tietää niist asioist niin hitosti mut loppujen lopuks se ei auta mihinkään asiaan yhtään - jotain semmosta tyhjää tietoutta.. ei ne voita aikaa arkipäivän askareissa eikä se varmana kartuta niiden henkistä pääomaa. saa vaan lisää mitä räplätä. se on kivaa ku osaa jotai, vaikkei siit mitää hyötyy oliskaa. illuusiokskin vois kutsuu. vanha kuvaputki-tv on ihan hyvä, eikä ne LSD-tv:t viekään niin paljo vähemmän sähköö ku piti. valmistus kuluttaa maailmaa paljon enempi ku vanhan loppuun käyttämine. samoin miks mun pitäis näppärämmin hoitaa tv-asiat, kuten kanavanvaihto, jonkin sortin automaatio millon haluan kattoo jotain ym? miks uhraisin satoja euroja sellaseen, mihin riittää 30€, tai miks ees haluisin et itteni passivoiminen sujuis vieläki helpommin? et vois olla entistäkin passiivisempi?! sen sijaan et tuhlaan rahani sellaseen minkä luulen helpottavan elämääni, kun mulle kerran on niin kerrottu, pitäis oikeesti heivata se vanhaki telkkari kierrätyskeskuksee ja lähtee ulos kävelyl. puut on tosi hienoja. linnut laulaa kivasti. ei siihen paljo muuta tarvi.. hetki jalat maassa. vaiks ottais maata käteen ja tunnustelis ja kattelis.
netti on kiva kännykäs just hätätapauksii varte et tarvii ehdottomasti tietää, millon tulee seuraava bussi, tai muita tekosyitä. itteäni ahdistais ostaa jotain täysin toimivan asian tilalle vaan siks ettei jaksa kattoo sitä enää tai et se on hieman vanhentunu eikä semmosel vanhal rakkineel tee yhtää mitää, PAITSI SOITTAA JA TEKSTAA niinku puhelimel kuuluu. sähköpostit voi kattoo kotona tai töissä tai koulus, ja jos on niin kiire ettei ehi, on harmi se. ite oon kyl ollu pahemman luokan tommone, onneks tulin tajuihini.
ihmiset unohtaa miten ollaan hetki hiljaa. koko ajan pitää olla jotai - mp3-soitin, läppäri, kännykkä, kamera - kaikki aika pitää käyttää hyödyks ja lisäks kaikki ois kiva saada talteen. mitä varten niit hetkii tarvii niin paljon sit tallennella? niit on jo kovalevyl asioi niin montaa ettei ikinä elämäs ehi kattoo kaikkii. tai tuleeks niit katottuu ikinä yhtää?
ite oon huomannu et jos on kamera messis, kaikest pitää ottaa kuva, ja sit ei oikeesti ehi elämään sitä hetkee ite vaan kokemus jää kameran linssin taa. totuus on, et se hetki on tuhat kertaa koskettavampi ja mieleenpainuvampi jos unohtaa velvoittavan elektroniikan olemassaolon ja antaa mennä vaa. lisäks kameral pelleily usein keskeyttää jotain. outoo. no, taidan silti ottaa viäl jokusen kuvan elämäni aikana.
tai
b) luullessaan et omistaminen se onnen tuo. oon ihan hymähdelly lueskeltuani maailman talouden tilasta. jos tää homma tulis nyt kunnol alas ni ehkä ihmiset havahtuis hiuka. ottamaan huomioon toiset eikä vaa itteään. tajuais et mitä enemmän näkee ympäril onnellisii ihmisii, sitä onnellisempi on ite. tajuais et mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa. se oikeesti on niin mut ei kaikki ihmiset uskalla kokeilla. joku sanoo et se on vaan oman onnentunteen tavoittelua sekin, eli itsekäst loppujen lopuks. olkoon vaan - sanoisin, et paljon mukavampaa itsekkyyttä. se et oma onni riippuu siit miten onnellinen on joku toinen, se on rakkautta. sitä voi jokainen tuntee toisiaan kohtaan ihan tost vaa. ei kukaan haluu olla onneton. miks siis kukaan haluais onnea toisten kustannuksella? jos ajattelis oikeesti asiaa, päätyis lopputulokseen et muutanpa hieman toimintatapojani. oikeesti jos jokaisen teon ja ajatuksen tekis niin et ensin heittäytyis empatian valtaan, ei ykskään joka kehtaa tai uskaltaa olla rehellinen itelleen tekis mitään pahaa saati idioottimaista. tämä siis pätee omistamiseen kuten kaikkeen muuhunki. ei kukaa haluu telkkuu yksin töllöttää, vaa viettää kivan illan kavereiden kaa ja vaikka laulaa. tai ihan vaan kuunnella ja katella oikeiden ihmisten touhuja eikä näyttelijöiden.
joillain on varmaan puuttunu pienenä perusturvallisuuden tunnet sen verra et kaikkee pitää vaa haalii muttei uskalla päästää irti. päästä irti! ei kaikkee tarvi kontrolloida. siit se omistamisen haluki varmaa tulee. jos se on oma, se on varmasti omas hallinnas. hajota päänsisäiset rakenteet ja anna hetken valua sisääsi ihan ilman prosessointia. se on tosi tosi vaikeeta. mut sen arvoista. sanat ja valokuvat on vaan häilyvä hahtuva kaikesta mitä ne yrittää kuvata - katkarapu (TM). älä hätäile sitä, et "tää sun pitää muistaa, tää on niin hieno ja taianomainen juttu" koska niit tulee lisää ja kyl sen muistaa jos se on hienoo. emmä sitä ettäkö tuhlailemaan pitäis ruveta, mut ei tarvi yrittää liikaa.
moni varmaan myös kuulee sillon tällön vaimeita ääniä päänsä sisältä, ja miettii, onko tässä tosiaan kaikki kunnossa. mut liian moni on tehny joitain asioita jo niin kauan, tai tuntee velvollisuutta jotain instituutiota tai ihmistä kohtaan niin syvästi, et tekojensa myöntäminen eettisesti vääriks tai onnellisen elämän kannalt epäoleellisiks ei vaan tuu kysymykseen, koska sillon ihmisen pitäis myöntää itelleen olleensa esim. 30 vuotta ihan hiton hakoteillä. se on liian kova pala usealle.... ei senkään pitäis antaa lyödä maahan vaan ottaa ilolla vastaan ja todeta, että kaikki tähänastinen on ollu tarpeellista, jotta voi ymmärtää ja tietää sen mitä nyt tietää. vois olla iloinen siitä, että on tajunnu jotain mitä jotkut ei ikinä tajua.
kun käppäilee ympäri maailmaa laukussa leipää ja piimää vaan, ei kantsi yrittää antaa maiseman mennä ohi mahdollisimman kivuttomasti, sumussa kävellen, vaan sen jokaisesta pienestä yksityiskohdasta voi ehtiä nauttia. jokaiseen eteen tulevaan asiaan pitää suhtautua niin kuin tietäis siitä kaiken, tai ainaki et ite ois suurempi ku se asia. nii et mitä tahansa se asia sanookaan, ei tarvi huolehtia, koska tietää ettei se voi ittelle mitää ku se on niin pikkuruinen ja vaiks se sanois mitä, se lentää ku leppäkeihäs pelkän pikkurillin nipautuksel.
syysterveiset kaikil jotka jakso lukee näin paljon sontaa! lohdutuksena: tääl sataa ja on kylmä! haha mut eile oli ilman paitaa -keli.
Wednesday, October 1, 2008
Subscribe to:
Posts (Atom)
