ajoin lonkkaril pulun pääl. onneks se oli jo valmiiks kuollu. itse asias se oli niin littee et jos en ois kattonu maahan, en ois huomannu.
ja muuta:
viitateen edelliseen kirjoitelmaan haluaisin täsmentää olevani tietoinen ihmisyydestäni ja siis loputtomasta tietämättömyydestäni ja erehtyväisyydestäni sekä siitä, ettei oo mun velvollisuus eikä myöskään halu tuomita muita. kyl työnsä hedelmist saa nauttii, eli jos tekee töitä ja saa rahaa, nauttikoon. mut joku roti. lähinnä siinä on epäkohta et finanssipelleilyllä saa miljoonia ja paljon tärkeempää työtä tekevät, kuten lastentarhanopettajat ja siivojat, saa pennejä.
lausun vaan ehdotelmia, joista saa olla mieltä mitä tahansa. ihmiset saa tehdä just niinku parhaaks näkee. ei ihmiset pahuuttaan (yleensä) tee niitä asioita joita tekee. moni vaan elää oudoissa arvomaailmoissa ja käsityksissä, joita eivät oo koskaan tulleet kyseenalaistaneeks. jotain on ehkä ymmärretty väärin, joitain asioita kuultu totuutena ja niihin uskotaan hamaan loppuun saakka. se on helppoo esim. omilt vanhemmilt saatujen elämänohjeiden ja asenteiden kohdal (jotka hyvinki todnäk on henkilön epäloogisten tai väärillä faktoilla väritettyjen ajatusketjujen tulosta). (jotkut taas hyökkää liikaakin vanhempiaan vastaan eikä tajua et ne vaan on kasvanu eri olosuhteis ja ei vältt sisäistä mitä tapahtuu ilmestyskirjaNYTTEN. niil pitää antaa samat faktat, ei vihaa vaan mahdollisuus ymmärtää.)
moni tekee omiin moraalikäsityksiinsä helposti myönnytyksiä just rahan perässä. sitä vertaa, et onks kivempi olla oman itsensä herra mut köyhä vai myykö ittensä? oman toimintansa voi perustella moraalisesti oikeeks vaik kui helposti vaikkapa "olosuhteiden takia" ja vaik kuin monel eri taval. sit porukka tekee töitä kyseenalaises yhtiös, ei uskalla sanoo vastakkaist mielipidet yhtiön toimintasuunnitelmas tai jossai projektis, vaa ajattelee et niin se menee, siks on diplomi-insinööri et voi saada hyvää palkkaa ja olla arvostetus yhtiös korkeel pallil ja unohtaa sen mitä mieltä oli lapsena sademetsien hakkuust tai siit et ois kiva jos isi ois kotona joskus tms. toisin sanoen tehdään kyseenalaisia asioita samal ku takaraivos omatunto kolkuttelee, mut se kolkutus on helppo haudata "järjellisil" perusteil.
vois myös päättää et mitä mieltä olen, siten teen, eikä harmitella sitä et meni johtoportaan paikka isos yhtiös. varsinkaa, jos se yhtiö kerran on moraalisesti läpimätä, kuten Patria (solutions&services!!!! :D ). moni dippainsinööri saa siält törkeen hyvää massii ja ne houkutellaan sinne jo koulun lomassa ja ne on ylpeitä et saa niin isänmaallisen duunin ja niit imartelee se et ne älykkyytensä vuoksi saa sen paikan. ne ajattelee sitä varmaa niinku tietokonepelinä tai jonain. monikaan sinne töitä tekevist ei varmaan ajattele et niil vehkeil tuhotaan elämii, perhei, tulevaisuuksii - enimmäkseen nykyään siviilien - paraikaa mones eri mestas. ja et monet maat laittaa vähät rahansa niihi vehkeisii, ku ennemminki tarttis ruokaa, sosiaalipalvelui, yhteiskunnan uudelleenrakentamist.. Suomen valtio sil sit porskuttelee.. joo jos ei Patria ni joku muu, mut ois ainaki puhtaat jauhot pussis. ei se raha joka menee Suomen valtiolt sivu suun siin merkkaa. siis jos OIKEESTI ajattelee. mut sit taas joku väittää et eeei se kato nii mee. ku se kerran jo näin pyörii, ni huorataa ite vähä kans - ei mul oo velvollisuut muuttaa tapojani ku ei muutkaa muuta. ja niin sitä mennää ku ei uskalleta muuta..
mä en tajuu kui voi tunteen ja intuition avul elävist lapsist tulla "järjellä" ajattelevia koneita, jotka sanoo viherpiipertäjille et "hei kato, nää on niin isoja asioita, ei näis toimi tollanen" tai "ei maailma toimi niin" tai "oishan se kiva jos ei olis sotia, mut kato ei se mee niin" tai "markkinavoimat on jumala". ku sehä on nii et maailma toimis ihan kivasti jos jollain isolla herralla (Suomen presidentti Tarja Halonen?!?!? miksi loistaa poissaolollaan sydämessäsi asuva aktivisti, jota näytit ekan kautesi alkuaikoina muutamaan otteeseen?) ois munaa sanoa vastaan johonki idioottimaiseen hankkeeseen, kuten USAn hyökkäilyyn tai Venäjän vammailuun tai Kiinan ympäristö- ja ihmisoikeusasioihi. ihmiset laittaa toisensa luulemaa. luulemaa, ettei tätä mestaa voi muuttaa, tai luulemaa et noi idealistiset arvot on aikansa eläneitä, todellisuuteen pitäis herätä.. mikseivät ite herää todellisuutee, joka on et ainoo mitä ihminen tarvii on kosketus, läheisyys, musiikki, safka, vesi, bisse, tee, purjehdus, äänet yleensä, kokemukset, onnistumiset, .
helvetti koko maailman talous perustuu kuviteltuun ja keinotekoiseen systeemiin, jossa joku viisas mies sanoo et pian tullaan alas ni eiköhän aleta tulla. tai talousuutiset sanoo et jollain yhtiöl menee lujaa eikä loppuu näy, ni eiköhä osakkeet ala nousta triplavauhtii. eiks ne saakelin taloustieteilijät (vai pitäiskö sanoo taloushuugibuugityypit - tiedettä se ei oo nähnykää) oo jo tajunnu et jos kukaan ei ota todest niit tyyppei ni ei kukaa ala pelätä kuluttamist ja sen takii ei myöskää tuu lamaa! mut sit taas on idioottei jotka antaa lainaa ihmisil jotka ei ikinä maailmas pysty maksaa sitä takas..
ei maailmaa voi muuttaa. itteään voi. voi myös kertoo kavereil rakentavaa palautet ja muistaa et tyrkyttämine ei oo kivaa.
MILLÄ PERUSTEELLA OLET SITÄ MIELTÄ MITÄ OLET?
ite en haluis luulla mitää. siks haluunki et virheellisesti faktaks sanomani asiat joku korjais oikeiks. mul on sen verran hyvä itsetunto etten siitä pahasti närkästy. sit taas oon huomannu, etten useinkaan uskalla sanoo vastakkaist mielipidet, joko siks etten haluu asettaa vastapeluria naurunalaiseks tai siks et kaikki luulee et mä oon joku outo tyyppi (enhän oo?) tai siks et pelkään et mä en ookaan oikeessa, ja joudun ite naurunalaiseks. mut aina pitäis puuttua jos tapahtuu omien eettisten normien vastaisii asioi. toisaalt aina ei jaksais väitellä. ku ihmiset ei suostu antaa edes mahdollisuut vastakkaisel mielipiteel tai sen osalle. jos ne kerran on oikeessa, mitä ne pelkää siinä et vähän aikaa leikittelis ajatuksel et ite oiski vääräs. nimittäin kaikki mielipiteet ja filosofiat sisältää ison tai pienen kokkareen(TM) totuutta. ellei sitten perustu ihan puhtaaseen luuloon. ennakkoluulot ja pelko liittyy täydellisesti yhteen.
Friday, October 24, 2008
Wednesday, October 22, 2008
huijui kuvia seuraa peräst, nyt kiire kaljalle
nonni!
jaahas sai lukee täälläki lehdist aikoinaan et Suomen kansa voi näköjään yhä huonommin. $€ on se kun keskitytään ihan vääriin asioihin. suomalaiset on valmiit uhraamaan oman kulttuurinsa (johon tässä määrittelen about koko ihmisyyden, ja mm. sen et lapset ei koe onnistumisen elämyksii muuta ku oravanpyörään kouluttavan suorittamisen kautta, koska vanhemmat ei koskaan tuu antaneeks tilaisuutta esim. jonkin soittimen kokeiluun. tai tajuukste et jotkut vanhemmat ei edes laula lapsilleen nukkumaanmennessä?!) joko
a) luullessaan kaiken uuden hömpötyksen olevan niin hitsin siistii eikä muista juuriaan eikä itseään eikä kunnioita mitään - ei oikeesti tunnustele et milt tuntuu.. esimerkiks EU-direktiivit, jotka on keksitty yleisohjeiks kaikkialle vaikka kussakin jäsenmaassa on varmasti erilaisia tapoja sekä tietämyksiä, ja joita noudattaessa muut jäsenmaat pitää oman päänsä ja kulttuurinsa mut suomalaiset vaan menee niinku lampaat messii;
toisena vois mainita suomalaisten taipumuksen olla jonkin sortin teknofriikkei, jotka luulee et ne tarvii niit kaikkii uusii ominaisuuksii niin paljo et tarvii monta kertaa vuodes ostaa uus kännykkä. Sit ne tietää niist asioist niin hitosti mut loppujen lopuks se ei auta mihinkään asiaan yhtään - jotain semmosta tyhjää tietoutta.. ei ne voita aikaa arkipäivän askareissa eikä se varmana kartuta niiden henkistä pääomaa. saa vaan lisää mitä räplätä. se on kivaa ku osaa jotai, vaikkei siit mitää hyötyy oliskaa. illuusiokskin vois kutsuu. vanha kuvaputki-tv on ihan hyvä, eikä ne LSD-tv:t viekään niin paljo vähemmän sähköö ku piti. valmistus kuluttaa maailmaa paljon enempi ku vanhan loppuun käyttämine. samoin miks mun pitäis näppärämmin hoitaa tv-asiat, kuten kanavanvaihto, jonkin sortin automaatio millon haluan kattoo jotain ym? miks uhraisin satoja euroja sellaseen, mihin riittää 30€, tai miks ees haluisin et itteni passivoiminen sujuis vieläki helpommin? et vois olla entistäkin passiivisempi?! sen sijaan et tuhlaan rahani sellaseen minkä luulen helpottavan elämääni, kun mulle kerran on niin kerrottu, pitäis oikeesti heivata se vanhaki telkkari kierrätyskeskuksee ja lähtee ulos kävelyl. puut on tosi hienoja. linnut laulaa kivasti. ei siihen paljo muuta tarvi.. hetki jalat maassa. vaiks ottais maata käteen ja tunnustelis ja kattelis.
netti on kiva kännykäs just hätätapauksii varte et tarvii ehdottomasti tietää, millon tulee seuraava bussi, tai muita tekosyitä. itteäni ahdistais ostaa jotain täysin toimivan asian tilalle vaan siks ettei jaksa kattoo sitä enää tai et se on hieman vanhentunu eikä semmosel vanhal rakkineel tee yhtää mitää, PAITSI SOITTAA JA TEKSTAA niinku puhelimel kuuluu. sähköpostit voi kattoo kotona tai töissä tai koulus, ja jos on niin kiire ettei ehi, on harmi se. ite oon kyl ollu pahemman luokan tommone, onneks tulin tajuihini.
ihmiset unohtaa miten ollaan hetki hiljaa. koko ajan pitää olla jotai - mp3-soitin, läppäri, kännykkä, kamera - kaikki aika pitää käyttää hyödyks ja lisäks kaikki ois kiva saada talteen. mitä varten niit hetkii tarvii niin paljon sit tallennella? niit on jo kovalevyl asioi niin montaa ettei ikinä elämäs ehi kattoo kaikkii. tai tuleeks niit katottuu ikinä yhtää?
ite oon huomannu et jos on kamera messis, kaikest pitää ottaa kuva, ja sit ei oikeesti ehi elämään sitä hetkee ite vaan kokemus jää kameran linssin taa. totuus on, et se hetki on tuhat kertaa koskettavampi ja mieleenpainuvampi jos unohtaa velvoittavan elektroniikan olemassaolon ja antaa mennä vaa. lisäks kameral pelleily usein keskeyttää jotain. outoo. no, taidan silti ottaa viäl jokusen kuvan elämäni aikana.
tai
b) luullessaan et omistaminen se onnen tuo. oon ihan hymähdelly lueskeltuani maailman talouden tilasta. jos tää homma tulis nyt kunnol alas ni ehkä ihmiset havahtuis hiuka. ottamaan huomioon toiset eikä vaa itteään. tajuais et mitä enemmän näkee ympäril onnellisii ihmisii, sitä onnellisempi on ite. tajuais et mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa. se oikeesti on niin mut ei kaikki ihmiset uskalla kokeilla. joku sanoo et se on vaan oman onnentunteen tavoittelua sekin, eli itsekäst loppujen lopuks. olkoon vaan - sanoisin, et paljon mukavampaa itsekkyyttä. se et oma onni riippuu siit miten onnellinen on joku toinen, se on rakkautta. sitä voi jokainen tuntee toisiaan kohtaan ihan tost vaa. ei kukaan haluu olla onneton. miks siis kukaan haluais onnea toisten kustannuksella? jos ajattelis oikeesti asiaa, päätyis lopputulokseen et muutanpa hieman toimintatapojani. oikeesti jos jokaisen teon ja ajatuksen tekis niin et ensin heittäytyis empatian valtaan, ei ykskään joka kehtaa tai uskaltaa olla rehellinen itelleen tekis mitään pahaa saati idioottimaista. tämä siis pätee omistamiseen kuten kaikkeen muuhunki. ei kukaa haluu telkkuu yksin töllöttää, vaa viettää kivan illan kavereiden kaa ja vaikka laulaa. tai ihan vaan kuunnella ja katella oikeiden ihmisten touhuja eikä näyttelijöiden.
joillain on varmaan puuttunu pienenä perusturvallisuuden tunnet sen verra et kaikkee pitää vaa haalii muttei uskalla päästää irti. päästä irti! ei kaikkee tarvi kontrolloida. siit se omistamisen haluki varmaa tulee. jos se on oma, se on varmasti omas hallinnas. hajota päänsisäiset rakenteet ja anna hetken valua sisääsi ihan ilman prosessointia. se on tosi tosi vaikeeta. mut sen arvoista. sanat ja valokuvat on vaan häilyvä hahtuva kaikesta mitä ne yrittää kuvata - katkarapu (TM). älä hätäile sitä, et "tää sun pitää muistaa, tää on niin hieno ja taianomainen juttu" koska niit tulee lisää ja kyl sen muistaa jos se on hienoo. emmä sitä ettäkö tuhlailemaan pitäis ruveta, mut ei tarvi yrittää liikaa.
moni varmaan myös kuulee sillon tällön vaimeita ääniä päänsä sisältä, ja miettii, onko tässä tosiaan kaikki kunnossa. mut liian moni on tehny joitain asioita jo niin kauan, tai tuntee velvollisuutta jotain instituutiota tai ihmistä kohtaan niin syvästi, et tekojensa myöntäminen eettisesti vääriks tai onnellisen elämän kannalt epäoleellisiks ei vaan tuu kysymykseen, koska sillon ihmisen pitäis myöntää itelleen olleensa esim. 30 vuotta ihan hiton hakoteillä. se on liian kova pala usealle.... ei senkään pitäis antaa lyödä maahan vaan ottaa ilolla vastaan ja todeta, että kaikki tähänastinen on ollu tarpeellista, jotta voi ymmärtää ja tietää sen mitä nyt tietää. vois olla iloinen siitä, että on tajunnu jotain mitä jotkut ei ikinä tajua.
kun käppäilee ympäri maailmaa laukussa leipää ja piimää vaan, ei kantsi yrittää antaa maiseman mennä ohi mahdollisimman kivuttomasti, sumussa kävellen, vaan sen jokaisesta pienestä yksityiskohdasta voi ehtiä nauttia. jokaiseen eteen tulevaan asiaan pitää suhtautua niin kuin tietäis siitä kaiken, tai ainaki et ite ois suurempi ku se asia. nii et mitä tahansa se asia sanookaan, ei tarvi huolehtia, koska tietää ettei se voi ittelle mitää ku se on niin pikkuruinen ja vaiks se sanois mitä, se lentää ku leppäkeihäs pelkän pikkurillin nipautuksel.
syysterveiset kaikil jotka jakso lukee näin paljon sontaa! lohdutuksena: tääl sataa ja on kylmä! haha mut eile oli ilman paitaa -keli.
jaahas sai lukee täälläki lehdist aikoinaan et Suomen kansa voi näköjään yhä huonommin. $€ on se kun keskitytään ihan vääriin asioihin. suomalaiset on valmiit uhraamaan oman kulttuurinsa (johon tässä määrittelen about koko ihmisyyden, ja mm. sen et lapset ei koe onnistumisen elämyksii muuta ku oravanpyörään kouluttavan suorittamisen kautta, koska vanhemmat ei koskaan tuu antaneeks tilaisuutta esim. jonkin soittimen kokeiluun. tai tajuukste et jotkut vanhemmat ei edes laula lapsilleen nukkumaanmennessä?!) joko
a) luullessaan kaiken uuden hömpötyksen olevan niin hitsin siistii eikä muista juuriaan eikä itseään eikä kunnioita mitään - ei oikeesti tunnustele et milt tuntuu.. esimerkiks EU-direktiivit, jotka on keksitty yleisohjeiks kaikkialle vaikka kussakin jäsenmaassa on varmasti erilaisia tapoja sekä tietämyksiä, ja joita noudattaessa muut jäsenmaat pitää oman päänsä ja kulttuurinsa mut suomalaiset vaan menee niinku lampaat messii;
toisena vois mainita suomalaisten taipumuksen olla jonkin sortin teknofriikkei, jotka luulee et ne tarvii niit kaikkii uusii ominaisuuksii niin paljo et tarvii monta kertaa vuodes ostaa uus kännykkä. Sit ne tietää niist asioist niin hitosti mut loppujen lopuks se ei auta mihinkään asiaan yhtään - jotain semmosta tyhjää tietoutta.. ei ne voita aikaa arkipäivän askareissa eikä se varmana kartuta niiden henkistä pääomaa. saa vaan lisää mitä räplätä. se on kivaa ku osaa jotai, vaikkei siit mitää hyötyy oliskaa. illuusiokskin vois kutsuu. vanha kuvaputki-tv on ihan hyvä, eikä ne LSD-tv:t viekään niin paljo vähemmän sähköö ku piti. valmistus kuluttaa maailmaa paljon enempi ku vanhan loppuun käyttämine. samoin miks mun pitäis näppärämmin hoitaa tv-asiat, kuten kanavanvaihto, jonkin sortin automaatio millon haluan kattoo jotain ym? miks uhraisin satoja euroja sellaseen, mihin riittää 30€, tai miks ees haluisin et itteni passivoiminen sujuis vieläki helpommin? et vois olla entistäkin passiivisempi?! sen sijaan et tuhlaan rahani sellaseen minkä luulen helpottavan elämääni, kun mulle kerran on niin kerrottu, pitäis oikeesti heivata se vanhaki telkkari kierrätyskeskuksee ja lähtee ulos kävelyl. puut on tosi hienoja. linnut laulaa kivasti. ei siihen paljo muuta tarvi.. hetki jalat maassa. vaiks ottais maata käteen ja tunnustelis ja kattelis.
netti on kiva kännykäs just hätätapauksii varte et tarvii ehdottomasti tietää, millon tulee seuraava bussi, tai muita tekosyitä. itteäni ahdistais ostaa jotain täysin toimivan asian tilalle vaan siks ettei jaksa kattoo sitä enää tai et se on hieman vanhentunu eikä semmosel vanhal rakkineel tee yhtää mitää, PAITSI SOITTAA JA TEKSTAA niinku puhelimel kuuluu. sähköpostit voi kattoo kotona tai töissä tai koulus, ja jos on niin kiire ettei ehi, on harmi se. ite oon kyl ollu pahemman luokan tommone, onneks tulin tajuihini.
ihmiset unohtaa miten ollaan hetki hiljaa. koko ajan pitää olla jotai - mp3-soitin, läppäri, kännykkä, kamera - kaikki aika pitää käyttää hyödyks ja lisäks kaikki ois kiva saada talteen. mitä varten niit hetkii tarvii niin paljon sit tallennella? niit on jo kovalevyl asioi niin montaa ettei ikinä elämäs ehi kattoo kaikkii. tai tuleeks niit katottuu ikinä yhtää?
ite oon huomannu et jos on kamera messis, kaikest pitää ottaa kuva, ja sit ei oikeesti ehi elämään sitä hetkee ite vaan kokemus jää kameran linssin taa. totuus on, et se hetki on tuhat kertaa koskettavampi ja mieleenpainuvampi jos unohtaa velvoittavan elektroniikan olemassaolon ja antaa mennä vaa. lisäks kameral pelleily usein keskeyttää jotain. outoo. no, taidan silti ottaa viäl jokusen kuvan elämäni aikana.
tai
b) luullessaan et omistaminen se onnen tuo. oon ihan hymähdelly lueskeltuani maailman talouden tilasta. jos tää homma tulis nyt kunnol alas ni ehkä ihmiset havahtuis hiuka. ottamaan huomioon toiset eikä vaa itteään. tajuais et mitä enemmän näkee ympäril onnellisii ihmisii, sitä onnellisempi on ite. tajuais et mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa. se oikeesti on niin mut ei kaikki ihmiset uskalla kokeilla. joku sanoo et se on vaan oman onnentunteen tavoittelua sekin, eli itsekäst loppujen lopuks. olkoon vaan - sanoisin, et paljon mukavampaa itsekkyyttä. se et oma onni riippuu siit miten onnellinen on joku toinen, se on rakkautta. sitä voi jokainen tuntee toisiaan kohtaan ihan tost vaa. ei kukaan haluu olla onneton. miks siis kukaan haluais onnea toisten kustannuksella? jos ajattelis oikeesti asiaa, päätyis lopputulokseen et muutanpa hieman toimintatapojani. oikeesti jos jokaisen teon ja ajatuksen tekis niin et ensin heittäytyis empatian valtaan, ei ykskään joka kehtaa tai uskaltaa olla rehellinen itelleen tekis mitään pahaa saati idioottimaista. tämä siis pätee omistamiseen kuten kaikkeen muuhunki. ei kukaa haluu telkkuu yksin töllöttää, vaa viettää kivan illan kavereiden kaa ja vaikka laulaa. tai ihan vaan kuunnella ja katella oikeiden ihmisten touhuja eikä näyttelijöiden.
joillain on varmaan puuttunu pienenä perusturvallisuuden tunnet sen verra et kaikkee pitää vaa haalii muttei uskalla päästää irti. päästä irti! ei kaikkee tarvi kontrolloida. siit se omistamisen haluki varmaa tulee. jos se on oma, se on varmasti omas hallinnas. hajota päänsisäiset rakenteet ja anna hetken valua sisääsi ihan ilman prosessointia. se on tosi tosi vaikeeta. mut sen arvoista. sanat ja valokuvat on vaan häilyvä hahtuva kaikesta mitä ne yrittää kuvata - katkarapu (TM). älä hätäile sitä, et "tää sun pitää muistaa, tää on niin hieno ja taianomainen juttu" koska niit tulee lisää ja kyl sen muistaa jos se on hienoo. emmä sitä ettäkö tuhlailemaan pitäis ruveta, mut ei tarvi yrittää liikaa.
moni varmaan myös kuulee sillon tällön vaimeita ääniä päänsä sisältä, ja miettii, onko tässä tosiaan kaikki kunnossa. mut liian moni on tehny joitain asioita jo niin kauan, tai tuntee velvollisuutta jotain instituutiota tai ihmistä kohtaan niin syvästi, et tekojensa myöntäminen eettisesti vääriks tai onnellisen elämän kannalt epäoleellisiks ei vaan tuu kysymykseen, koska sillon ihmisen pitäis myöntää itelleen olleensa esim. 30 vuotta ihan hiton hakoteillä. se on liian kova pala usealle.... ei senkään pitäis antaa lyödä maahan vaan ottaa ilolla vastaan ja todeta, että kaikki tähänastinen on ollu tarpeellista, jotta voi ymmärtää ja tietää sen mitä nyt tietää. vois olla iloinen siitä, että on tajunnu jotain mitä jotkut ei ikinä tajua.
kun käppäilee ympäri maailmaa laukussa leipää ja piimää vaan, ei kantsi yrittää antaa maiseman mennä ohi mahdollisimman kivuttomasti, sumussa kävellen, vaan sen jokaisesta pienestä yksityiskohdasta voi ehtiä nauttia. jokaiseen eteen tulevaan asiaan pitää suhtautua niin kuin tietäis siitä kaiken, tai ainaki et ite ois suurempi ku se asia. nii et mitä tahansa se asia sanookaan, ei tarvi huolehtia, koska tietää ettei se voi ittelle mitää ku se on niin pikkuruinen ja vaiks se sanois mitä, se lentää ku leppäkeihäs pelkän pikkurillin nipautuksel.
syysterveiset kaikil jotka jakso lukee näin paljon sontaa! lohdutuksena: tääl sataa ja on kylmä! haha mut eile oli ilman paitaa -keli.
Wednesday, October 1, 2008
Subscribe to:
Posts (Atom)
